Suomessa vietetään kansainvälistä imetysviikkoa 29.9.-5.10. Tarjolla on useita erilaisia tapahtumia, joissa tavoitteena on tuoda esiin imetystä. Tämän vuoden kansainvälinen teema on “Prioritise breastfeeding: create sustainable support systems”.
On totta, että ilman tukea ja tietoa, imetys ei ole aina helpoin reitti. Tukea tarvitaan erityisesti vauvan ensipäivinä, jolloin synnytyssairaaloissa kätilöiden tieto ja taito imetysohjaukseen on merkityksellistä sen lisäksi, että työntekijöillä on edes mahdollista tarjota riittävästi aikaa vanhempien tukemiseen silloin kun vauvalla ja vanhemmalla ei ole muita esteitä hyvän imetysmatkan alkuun. Ja joskus esteitä on, eikä niihin oikein osata tai ehditä puuttua.
Imetyksen tuki ry tarjoaa paljon erilaista tietoa imetyksestä ja tukee perheitä monella tapaa. Koen imetysasian itselleni merkitykselliseksi ja päätin hakeutua mukaan yhdistyksen toimintaan. Hain vertaistukijoiden koulutukseen ja ilokseni pääsin kurssille, joka alkoi nyt syyskuun lopussa. Olen tutustunut taas erilaisiin imetykseen liittyviin materiaaleihin ahkerasti ja siksi kerron tässä myös osan omasta imetystarinastani.
Imetysmatkani oli sellainen, että siitä tuli sitä tärkeämpi, mitä pidempään imetin. Minulla oli lyhyen tähtäimen tavoitteita, joihin tähtäsin, sillä tiesin, että ei ole ihan itsestään selvää, että imetys lähtee käyntiin mutkitta. Ensimmäinen tavoite oli 3kk, sillä sen on tutkittu olevan todella merkityksellinen ajanjakso. Imetys suojaa infektioilta ja äidinmaidossa on runsaasti ravintoaineita, joista vauva hyötyy.
Kun tuo kolmen kuukauden jakso oli ohi ja kaikki toimi hyvin, tavoittelin suositusten mukaista puolta vuotta. En ihan malttanut olla antamatta sosetta viiden kuukauden ikäiselle, joten puolen vuoden täysimetys jäi saavuttamatta, mutta imetys jatkui vielä kiinteiden aloittamisen jälkeen. Päätin kokeilla imettämistä vuoden ikäiseksi ja kun se oli taas saavutettu, oli tiedossa, että imetys on hyvä tuki, kun lapsi aloittaa päivähoidossa. On laajasti tiedossa, että päiväkodin aloitus lisää sairastumisen määrää ja imetys on infektioihin tehokas suoja. Näin ollen päätin, että imetän vielä muutaman kuukauden sen jälkeen, kun päivähoito alkaa ja kas vain, imetys jatkui ja jatkui vaan.
Joillakin lapsilla imetys vähenee itsestään ja joskus lopetuspäätös on vanhemman. Tällä kertaa päätös oli minun, sillä halusin meidän nukkuvan paremmin, imetys oli myös alkanut tuntua jotenkin ikävältä ja kaipasin oman kehon haltuunottoa. Lapseni oli 1v. ja 7kk kun aloitin noin viikon mittaisen vierotuksen joululomalla. Haastavin oli ensimmäinen yö, jolloin lapsi itki runsaasti muutaman kerran, mutta seuraava yö meni vähemmillä kerroilla ja lyhyemmillä itkuilla.
Usein näissä vierotushetkissä on tukena toinen aikuinen, jonka maito ei tuoksu houkuttelevasti rinnassa, mutta meidän yhden vanhemman perheessä oli tehtävä tämä vähän tiukemmin. Se vaati vain sen, että minä päätin tiukasti, että nyt on lopettamisen aika enkä jousta siitä, vaikka tuntuu kamalalta ja julmalta rauhoitellessani itkevää lasta sylissäni. Lopulta ymmärsin myös, että imetyksen tuoma läheisyys oli itselleni niin tärkeä asia, että siitä luopuminen oli todella haikea asia. Onneksi tuo läheisyys löysi uusia reittejä.
Jostain syystä maitoa tulee vieläkin lähes vuoden jälkeen lopettamisesta. Olen lypsänyt muutaman tipan esiin suihkussa noin kerran kuussa todetakseni, että juu, vieläkin tulee. Se on jotenkin hämmentävää. Hormonitoiminta on yhteydessä imetykseen ja pohdin, että mikä asia vielä muuttuu, kun maidontuotanto lopulta loppuu kokonaan. Olisi mukava kuulla millaisia kokemuksia muilla on ollut. Jos haluat jakaa kokemuksesi, luen sen luottamuksellisesti vertaistuen tarpeeseeni.
Lisää tietoa imetysviikosta löytyy täältä