Ennen imetysohjaajakoulutusta liityin Imetyksen tuen Facebook-ryhmään, jossa aika pian selvisi, että haasteita voi olla hyvin laidasta laitaan. En usko, että kenelläkään on mahdollista olla asiantuntija ihan kaikissa tilanteissa, mutta onneksi on paljon vertaistukijoita, meitä imetysohjaajia sekä imetyskouluttajia, joiden tavoitteena on auttaa, kun jonkinlainen haaste ilmenee imetysmatkalla sekä jakaa tietoa jo ennen imetyksen alkua.
Oman lapsen imetys ei sattunut eikä siinä tuntunut olevan mitään erikoista sen jälkeen, kun se alkoi kunnolla teho-osastojakson päätyttyä. Onneksi olin käynyt Imetyksen tuki ry:n tarjoamassa infossa, joka oli suunnattu raskaana oleville. Uskon, että tämän ansiosta osasin pitää puoliani lisämaitojen tuputuksen keskellä. Yksi kätilö osasi tukea ja kannustaa minua myös ihanasti, kun olin niin määrätietoinen imetyksen suhteen.
Mikäli imetyksessä olisi ollut vielä kotiuduttua haastetta, olisin kääntynyt imetysohjaajan puoleen välittömästi. Synnytyksessä apunani ollut doula olikin ystävällisesti kerännyt muutaman nimen, joilta voisin lähteä pyytämään ohjausta, sillä sektion ja teho-osastojakson yhdistelmä ei ole helppo tie täysimetykseen. Olin siis hyvin onnekas, kun lapseni osasi imeä ja maito nousi hienosti käsinlypsyn ja sähköpumpun avulla.
Onneksi kävin myös ilmaisessa Elonaskeleen vauvahieronnassa, jossa selvisi, että lapsellani on kireyksiä kehossa ja suussa, muun muassa kieli ei liikkunut molempiin suuntiin. Sain kotiin suujumppaohjeita ja niiden avulla suun lihaksisto rentoutui ja kielikin alkoi liikkumaan vapaasti. Imetysohjaaja yritti ohjata imetysasentoakin, kun huomasi heti alkuun, että lapsi ei ole sijoittunut oikeaoppisesti, nenä rinnanpään kohdalle, kun aloitin imetyksen. Hieronnan avulla selvisi sekin, että lihaksisto oli niin tiukka, ettei pää taipunut taaksepäin ja siitä johtuen suun avaaminen suureksi ei ollut mahdollista. Tämän kokemuksen myötä suosittelen vauvahierontaa kaikille vauvoille, vaikka ei olisi mitään näkyvää haastetta.