Synnytys on jokaisella erilainen
Synnytys on jokaisella erilainen. Usein puhutaan siitä, millaisia kokemuksia synnyttäjä on kokenut. Oletko koskaan miettinyt vauvan näkökulmasta, mitä kaikkea hän kokee erilaisten synnytysten aikana?
Vauva tuntee supistukset kokonaisvaltaisesti, ne puristavat häntä. Jos asento on hyvä, ei vauvalla ole mitään hätää. Näin kuuluu tapahtua. Aina ei näin hyvin kuitenkaan ole vaan vauvan olo on melko tukala.
Oma synnytykseni eteni niin, että se käynnistettiin. Ballongin laitto aiheutti kamalan yhtäjaksoisen kivun ja vauvankin arvot heikkeni. Yhtäkkiä minua kiidätettiin kontillaan synnytyssaliin ja onneksi ballongin poisto rauhoitti tilanteen. Kohdunkaula oli jo sulanut ja ballonki haluttiin laittaa uudestaan.
Uusintayritys tuotti yhtä ikäviä tuntemuksia kuin ensimmäisellä kerralla. Paikallaan pystyin olemaan jotenkuten, mutta liikkeessä kipu oli kamala. Koin vahvasti, että kestokipuani ei jotenkin osattu tulkita vaan se laskettiin normaaliksi supisteluksi. Koska synnytys ei ollut edennyt ponnistusvaiheeseen, siirrettiin minut takaisin käynnistysosastolle. Päädyimme doulan kanssa siihen, että lepäämme, jotta on sitten voimia, kun on tehokkaan synnytyksen aika.
Siirtyminen sektioon
Heräsin siihen, että lääkäri oli käyriä seuratessa huomannut, että vauvan tila ei ollut enää hyvä. Sain ohjeen siirtyä kiireelliseen sektioon ja leikkaus eteni mutkitta. Vauva syntyi vihreän ja puuromaisen nesteen keskeltä ja sitä oli päässyt hänen elimistöön. Vihreä puuro oli hänen kakkaansa.
Vauvalle tehohoitoa
Vauvan hengitys ei sujunut riittävästi vaan vaati tehohoitoon siirtymistä, jossa hän sai happea alipainelaitteen avulla. Tehohoidossa hänelle laitettiin nenä-maha-letku, josta annettiin maitoa. Lapseni sieraimet ja nenän alue ovat herkkiä edelleen tämän kokemuksen jäljiltä.
Hengitys onneksi tasaantui parissa vuorokaudessa ja pääsin häntä imettämään. Kokemus oli todella tunteikas ja olin onnellinen siitä, että se onnistui hyvin kaiken jälkeen. Nenä-maha-letku oli kuitenkin matkassa vielä siinä vaiheessa, kun sain hänet vihdoin mukaani omalle osastolleni.
Pumppasin, jotta voisin antaa hänelle omaa maitoa letkun kautta. Loppujen lopuksi imetys lähti rullaamaan sen verran hyvin, että en antanut letkun kautta maitoa kuin kerran tai kaksi. Letku otettiin pois, kun saimme luvan kotiutua.
Maidon syöttäminen nenä-mahaletkun kautta
Joillakin letkusta syöttäminen on kuitenkin suun toiminnan vuoksi tarpeen pidempään. Letkun käyttö on melko yksinkertaista alkuharjoittelun jälkeen, vaivatonkin. Tiedät tarkalleen minkä verran maitoa on mennyt ja syöttäminen on melko nopeaa verrattuna ensi viikkojen imetykseen. Maitoa sisältävä ruisku kiinnitetään letkun päähän ja sen jälkeen, kun maito on valutettu varoen vauvan mahaan, letku vielä huuhdellaan.
Imetysapulaite toimii letkulla
Joskus samantapaista letkua tarvitaan myös siihen, että vauva saa riittävästi maitoa, vaikka ei pysty ottamaan tehokasta imuotetta rinnasta tai maitoa ei riitä tarpeeksi. Tällöin puhutaan imetystukilaitteesta.
Imetystukilaitteen voi askarrella itsekin, jolloin toinen pää pujotetaan tuttipullon sisään tutin ja tiivisteen välistä ja toinen pää teipataan rintaan niin, että vauva saa sen suuhunsa samalla kun on imetysasennossa. Pullo tai muu maitopurkki on hyvä laittaa roikkumaan narusta vaikka kaulaan.