Vanhemmuus on ikuinen matka uuteen minään
Vauvan kanssa syntyy myös uusi sinä. Kasvat ja kehityt vanhemmuudessa samaan tahtiin vauvan kanssa. Se voi tuntua oudolta, sillä yleensä uutta oppii henkilöltä, joka on sinua vanhempi, kokeneempi ja viisaampi.
Vauvan viisaus on kuitenkin läsnä. Hän on näyttämässä omilla tavoillaan, milloin on aika läheisyydelle, milloin syömiselle ja sosiaalisille tilanteille. Hän opettaa meille vanhemmille joka päivä jotain uutta itsestämme, lopun elämäämme.
Itkuinen vauva haastaa vanhempaa
Minulla oli hyvin utelias mieli, kun tulin vanhemmaksi. Millä tavalla osaan toimia erilaisissa tilanteissa, miten onnistun ja mikä tuntuu haastavalta. Huomasin heti, että itkuisen vauvan hoitaminen on ihan todella haastavaa. Kehoni meni hälytystilaan, unohdin hengittää, stressi valtasi mielen ja kaikki tuntui liian suurilta asioilta. Tein kaikkeni, että vauvalla olisi hyvä olla.
Onnekseni opin tulkitsemaan lapseni viestejä melko pian ja olemme oppineet miten toimia yhdessä. Itkuisuus liittyi usein johonkin sairauteen, kun oli kuumetta tai silmä- ja korvatulehdus. Nyt tilanne on toinen, kun lapseni on kasvanut jo taaperoksi ja moni asia saattaa harmittaa, pelottaa tai vaatteet pitää pukea päälle.
Lempeys omaa keskeneräisyyttä kohtaan
Onnittelen itseäni joka kerta, kun saan jonkun asian hoidettua, joka vaatii kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja määrätietoisuutta. Ne ovat usein todella vaikeita tilanteita itselleni, mutta auttavat pitkällä tähtäimellä lastani kasvamaan turvallisessa ympäristössä, minuun luottaen.
Lohikäärme sisälläni
Minulla on ollut äiti, joka on tulistunut nopeasti. Hän on huutanut, lyönyt, repinyt ja raivonnut niissä tilanteissa, kun en ole toiminut toivotulla tavalla. Kasvaminen näin haastavan vanhemman kanssa on jotenkin imeytynyt myös minuun. Onneksi olen tehnyt valtavasti töitä sen eteen, että toimin eri tavalla. Tämä hurja lohikäärme kuitenkin asuu edelleen sisälläni ja näyttäytyy välillä.
Nykyään kun olen tilanteessa, että mikään ei toimi tahtoiässä olevan lapseni kanssa, saatan itkeä. Toivoton olo purkautuu itkuna ja se ei ole mielestäni mukava asia sekään. Se on kuitenkin huomattavasti mukavampi asia selvittää jälkikäteen kuin raivoaminen ja tavaroiden heittely. Näitäkin sattuu joskus, mutta todella todella harvoin.
Ihana vauva!
Vauvat ovat mielestäni ihania ja niin suloisia, että oman jaksamisen kannalta kannattaa välillä pysähtyä katsomaan vauvaa. Millaiset pienet sormet hänellä onkaan? Miten tuo pieni suu osaakaan olla noin suloinen ja hassu? Ja nuo posket, ne ovat niin pyöreät ja pehmeät, että en malta lopettaa suukottelua! Etsi kiitollisuuden tunnetta, etsi hyviä puolia. Etsi keinoja rauhoittaa oma mieli ja voit huomata, että vauvakin rauhoittuu.
Vauva on meille myös peili. Joskus olemme todella tiukilla ja se välittyy vauvaan niin, että hänellä on tosi epämukava olla. Lempeillä asioilla itsemme hyvinvoinnin eteen voimme helliä lastamme, sillä hän on onnellinen kun me vanhemmat olemme onnellisia.