Matka imetysohjaajaksi

(Kuvassa ensi-imetys teho-osastolla, kun vauva oli jo 2,5vrk ikäinen)

Minulle vauvamaailma aukesi, kun tulin vihdoin raskaaksi melko kivuliaan ja raskaan lapsettomuusajanjakson päätyttyä. Olin kerran saanut keskenmenon, joten pelkäsin melko paljon, että menetän tämänkin lapsen ja olin todella kiitollinen jokaisesta virstanpylväästä, jonka sain mahassani kasvavan pienokaisen kanssa viettää.

Itsellisyys ei minun kohdallani tarkoittanut yksin tekemistä ja olemista, vaan koin tarvitsevani paljon ihmisiä ympärilleni tukemaan tässä projektissa ja kysyinkin siskoani mukaan, kun minulle tehtiin ensimmäinen alkionsiirto, varhaisultra sekä rakenneultra. Pohdin paljon synnytystä ja sitä, mitä kaikkea tarvitsen kokeakseni, että olen turvassa, rento ja voisin antautua täysillä uuden elämän synnyttämiseen. Melko myöhäisessä vaiheessa päädyin siihen, että tarvitsen tuekseni vielä doulan. Doula osaisi tukea minua ja minä en miettisi vahingossa sitä, onko tukijallani kaikki hyvin, vaan pystyisin keskittymään itseeni.

Tutustuessani, tapani mukaan, hyvin monipuolisesti doulan työhön, synnytykseen ja vauvan hyvinvointiin podcastien, kirjojen, webinaarien, infojen ja muiden lähteiden kautta, aloin vähitellen ymmärtämään, että imetys liittyy hyvin paljon vauvan hyvinvointiin. Siitä muotoutui asia, jonka toivoin onnistuvan, mutta en vaatisi itseltäni liikoja, vaan hyväksyisin senkin, jos se ei lähtisi sujumaan. Oikeasti pelkäsin myös sitä, onko melko isot rinnanpääni este imettämiselle, jos vauva tukehtuu niihin.

Kun synnytyksen aika oli raskausviikkojen osalta jo edennyt melko pitkälle eikä supistuksia alkanut kuulumaan, sain ajan käynnistykseen. Osaston kätilöt olivat hyvin erilaisia ja erään selvästi työstään innostuneen kätilön tuodessa lypsypaketin, olin hämmentynyt. Hän osasi kuitenkin kertoa, että yhtenä toimenpiteenä synnytyksen etenemiseen oli rinnan lypsäminen. Lypsämisen aloittamisella ennen synnytystä oli monia hyviä puolia, kuten maidon tuotannon varmistaminen sektiota ajatellen sekä oman kehon oksitosiinihormonin lisääminen rintoja stimuloimalla, jolloin synnytys olisi saattanut käynnistyä herkemmin.

Lypsäminen oli todella palkitsevaa. Sain lypsettyä pieneen astiaan muutamia tippoja arvokasta kolostrumia ja se kiikutettiin heti pakkaseen pienessä ruiskussa. Tästä ruiskusta pikkuinen sektiovauvani sai sitten ensimaitoa nenämahaletkuunsa, kun joutui aluksi hengityskoneeseen. Kun vain kykenin, lypsin ja pumppasin maitoa ahkerasti ja kun näytti siltä, että vauva on melko pitkään teholla, arvelin, että imetysohjaajalle saattaisi olla tarvetta. Pyysin doulaltani apua ja hän tekikin hyvää työtä etsiessään imetysohjaajia, joihin voisin olla yhteydessä, kun pääsen kotiin.

Vierailin vauvan luona osastolla useasti ja vihdoin koitti se hetki, kun minulta kysyttiin, haluanko imettää. Hoitaja ohjasi minut pötköttämään kyljellään sairaalan sängylle ja auttoi vauvani sairaala-asun sisälle. Katsoin tuota ihanaa pientä nyyttiä hetken ja tarjosin rintaa. Hän katsoi minua pienillä tummansinisillä silmillään ja tarttui täydellisesti rintaan ja imi. Tuo hetki oli upea, koskettava ja niin kaunis, että aivan pakahduin onnesta. En ollut arvannut, että imettäminen olisi voinut olla niin tärkeä ja merkityksellinen kuin se sitten oli.